Saavuimme illalla perjantain MSSA etkoille.
Muutamaa potkuria siellä testailtiin ja höpöteltiin muiden harrastajien kanssa vekottimista.
Testien jälken huomasin pilssin kertyvän vettä. Olihan tällä veneellä keretty jo 2-3h ajamaan ennen Lappeenrantaan tuloa.
Kartturin kanssa todettiin että kiireessä oli unohtunu laittaa mitään tiivistemassaa hissin ja peräpeilin pulttireikien ympärille. Joten vene ylös ja seuraavana aamuna takas alas.

Pääpäivänä aurinko helli ja huhua liikkui, että isommilla aukeilla saattaa olla aaltoja!! Hyvä uutinen meille!
Itse lähtöähän vähän kerkes odottelemaan ja veneen kannella taisin ottaa tunnin päikkäritkin.

Sitten liikkeelle, tarkoituksena oli aluksi katsella vähän miten homma pelaa ja ajellaan alkuun ihan rauhassa.
Lähdöstä ehjin nahoin selviemäinen oli myös suunnitelmissa, lähtö kuitenkin tapahtuu suht ahtaassa tilassa kymmenien veneiden kanssa samaan aikaan.
Alkumatka oli tyyntä keliä ja ajaminen tylsää isolla ja alitehoisella veneellä. Isommalle aukealle saapuminen yllätti positiivisesti. Aaltoja! Ajamiseen saatiin vähän fiilistä ja kaasun asento ei ollutkaan enää kokoajan pohjassa. Vene meni nätisti ja muistaakseni mutamaa vene jopa ohitettiin 🙂

Puumalasta lähtiessä mietittiin kartturin kanssa, että lähtöihmettelyt on nyt ihmetelty ja lähteään jonkun varmasti nopean ja nälkäsen veneen imussa.
Sopivasti siihen “tähtäimeen” asettui Eliaksen hävytömän nopea keltainen pikkukatti. Siitä saattiinkin hyvä alku ja menomatkalla huomatusta törkeen nopeesta Buster Magnumista tuli hyvä reitin näyttäjä alkutaipaleella. Seuraavaksi taisi olla vääntöä nopudesta vesiskootterin kanssa.
Lähdössä kun oli päätetty, että kattelut ja ihmettelyt on nyt hoidettu oli luontevaa painaa paluumatka Pedal To The Metal.

Hauskaa yhteisajelua tarjos myös mintissä kunnossa olluut Yamarin 600+250hv Yamaha. Aallokkoisella osuudella taas hymy nousi korviin. Kaasuhan pysyi pohjassa.. tietty!

Hymy hyytyi juuri ennen viimistä nopeusrajoitusaluetta ja nopeudesta tippui yht äkkiä n.8 solmua. Vene seis ja ihmettelemään. Syytä ei löytynyt, kuin vasta paattia ylös nostaessa. Yhdestä lavasta oli paikallinen suklaamonni purassu palasen 😀

Hauska reissu, kiitosta vaan kaikille.

Bass 23 on 80luvun puolivälissä ruotsissa valmistettu kilpavene, joka muutettu siviilikäyttöön 90luvun alussa.
Olin jo pidemmän aikaa etsinyt sopivaa aihiota ja tämä osattautui toimivaksi.

Vene oli ihan raato ja siihen piti asentaa kaikki. Pohjaa hinkattiin ja nousulistat tehtiin suoriksi ja teräviksi. Väriksi valikoitui valkoinen.

Mootoriksi löyty Mercury 200 BlackMax, johon hankittiin pakopuolen ahistusta helpottamaan mm. offshore riki ja kevyt koppa. Ohjaus toteutettiin sivusylinterillä (By Rauno Kossila & Hurjamarine) joka on äärimmäisen tarkka ja hyvä ajettava!